Olen ajansaatossa huomannut, että suhtautumiseni uutisvirtaan on lähtökohtaisesti negatiivinen. Tällä tarkoitan sitä, että tietyn asian ylittäessä valtamedian uutiskynnyksen ja lukiessani asiasta vaikkapa pelkästään otsikkotasolla, kuvittelen uutissisällön olevan ei-toivotun kaltainen, eli jokin asia on jo, tai kehittyy/on kehittymässä/on ehdotettu kehitettävän mielestäni juuri väärään suuntaan. Erityisesti tämä koskee politiikan uutisointia, jossa oletusarvonani on nykyään, että esim. yksittäisen poliittisen päättäjän kannanotto yksittäisestä asiasta on juuri päinvastainen vaikkapa omaan näkemykseeni verrattuna.
Aloin ajatella asiaa luettuani viime päivien uutisoinnista koskien Venäjän rajaliikennettä. Ensinnäkin eilen ilmoitettiin, että Venäjä vähentää tullihenkilökuntaa Suomen rajaliikenteestä. Ensireaktioni oli kutakuinkin, että ”ei helvetti sentään, taas rekkajonot pidentyvät ja ryssä kusee jälleen kilttiä finskiä kunnolla silmään”. Asia olikin loppupeleissä kutakuinkin niin, että Venäjä aikoo karsia nykyisen ”seitsemän viranomaisen järjestelmän” vain ”kahden viranomaisen järjestelmään”, jonka seurauksena käsittelyajat rajalla todennäköisesti nopeutuvat ja rekkajonot mahdollisesti lyhentyvät. Toinen asiaan liittyvä uutinen tältä päivältä on, että ”hallitus varautuu toimiin itärajan rekkaliikenteen haittojen vähentämiseksi. Tällä kertaa ensireaktioni oli abouttirallaa: ” ei helvetti sentään, taas rekkajonot pidentyvät ja ryssä kusee jälleen kilttiä finskiä kunnolla silmään”. Suureksi yllätyksekseni hallitus kaavailee ns. vinjettimaksun perimistä ryssien rekkaliikenteeltä. Jokseenkin kuvittelin, että Suomen rahoilla rakennettaisiin ryssille entistä koreampi rekkaparkki ja mahdollisesti alettaisiin maksaa päivärahaa valtion varoista siellä päivystämään joutuville ryssärekkakuskeille. Mutta että ihan itse haitanaiheuttajat laitetaan maksumiehiksi. Huhhuuh. Onko nöyristely vihdoinkin loppumassa?
Tässä tapauksessa oli tietysti mukavaa huomata ennakkokäsityksensä murtuvan. Näin ei kuitenkaan usein ole. Pääosa tämäntyyppisestä uutisvirrasta on kuitenkin jokseenkin negatiivista liittyen esimerkiksi suomalaisten heikkoon ostovoimaan, ympäritöfasismiin, kukkahattutätien paapomisiin, kauppojen aukiolorajoituksiin jne. Ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot ovatkin perusteltuja, koska ne perustuvat pitkään empiriaan ja ilmiöiden keskimääräisen asiantilaan. Samaa voi sanoa vaikkapa eri kansallisuuksien suhteellisesta osuudesta Suomessa tapahtuvasta rikollisuudesta. Mikäli esimerkiksi jostain kuvitteellisesta Itä-Afrikan valtiosta S. tulevat ihmiset tekisivät suhteellisesti ottaen keskimäärin 40-kertaisesti väkivalta- ja seksuaalirikoksia kantaväestöön verrattuna, voitaisiinko tämän populaation yksittäistä jäsentä pitää lähtökohtaisesti keskimäärin rikollisempana kuin kantaväestön edustajaa? Olisiko ennakkoluulo tällaiseen yksilöön perusteltua? Vai pilaako vain 90% populaatiosta lopun 10%:n maineen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti